Rytminen voimistelu

Kansainvälinen voimisteluliitto (FIG) hyväksyi naisten vapaavoimistelun muodon "Gymnastique Moderne" kansainväliseksi kilpailulajiksi v. 1962 ja järjesti ensimmäiset MM-kilpailut Budapestissa 1963. Lajin ensimmäiset SM‑kilpailut pidettiin marraskuussa 1971 ja olympiavoitoista on taisteltu aina v 1984.

Rytmisessä voimistelussa musiikki sekä voimistelijan ja välineen yhteisliike muodostavat harmonisen kokonaisuuden. Suoritus perustuu monipuolisten vartalon perusliikkeiden hallintaan. Hyppyihin, piruetteihin, tasapainoihin, taivutuksiin ja muihin vartalon liikkeisiin on vielä yhdistettävä välineiden hallittu käsittely. Välineinä ovat vuoroin naru, pallo, vanne, keilat ja nauha.

Rytminen on niin yksilöille kuin joukkueille soveltuva monipuolinen taitolaji. Siinä vaaditaan samanaikaisesti sekä urheilullisuutta että taiteellisuutta. Fyysisten ja psyykkisten ominaisuuksien lisäksi voimistelijalta vaaditaan kykyä tahtoharjoitteluun ja liikeilmaisuun. Fyysisten ominaisuuksien, väline- ja ohjelmaharjoitusten lisäksi harjoittelu sisältääkin usein klassista balettia.

Rytmisen voimistelun vaativuuden vuoksi harjoittelu on erittäin monimuotoista, mikä tekee siitä hyvin esim. joukkuevoimistelijalle soveltuvan tukilajin.

Kansalliset kilpailut

Rytmisen voimistelun kilpailujärjestelmä muodostuu kahdenlaisista kilpailuista:

• ikäkausikilpailuista ja
• luokkakilpailuista.

 Luokkajärjestelmän mukaisissa kisoissa kilpaillaan voimistelijan tason, ei iän mukaan.

Kahdeksasta kilpailuluokasta ensimmäinen on ns. jumppakouluasema ja luokista korkein on mestariluokka. Luokkanousuista vastaava työryhmä myöntää kisatulosten perusteella voimistelijalle oikeuden nousta ylempään taitoluokkaan puolivuosittain. Luokkanousujärjestelmässä kilpaillaan sekä yksilö- että joukkueohjelmilla.

Harrastekilpailuissa kilpaillaan ikäsarjoissa 8–10-vuotiaat, 11–13-vuotiaat ja yli 14-vuotiaat. Lajin ensimmäiset harrastajakilpailut järjestettiin syksyllä 2009.

Arvostelu

Pisteistä annetaan kolmesta eri osa-alueesta:

• teknisestä arvosta,
• taiteellisesta arvosta ja
• suorituksesta.

 Sääntöjä tarkennetaan olympiadeittain ja kaikki tuomarit joutuvat uusimaan tuomarikorttinsa olympiadin alussa.

 Harrastekilpailun arvostelu perustuu oleellisin osin kilpailusarjasääntöihin. Kaikissa sarjoissa on kuitenkin helpotettu vartalonliikkeiden vaikeusosia sekä taiteellisen ja välineliikkeiden vaatimuksia.

(Yhteenveto kerätty Suomen voimisteluliiton ja rv-seurojen sivuilta)